Viva la vida

Mitä elämä(ni) on? 

Olen ajatellut kysymystä viime aikoina usein. Ja olen huomannut, että sen olemuksen tarkasteleminen filosofisena kysymyksenä vaatii esimerkiksi sen tiedostamista, että se tarkoittaa ulottuvuutta, joka meidän ajattelussamme on käänteinen kuolemalle. Mikä taas väistämättä johtaa kysymykseen: mitä kuolema tarkoittaa?

Ja kysyttyäni olen tehnyt seuraavaan havainnon: tiedän, miltä tuntuu, kun ihmiset kuolevat. Sitä vastoin siitä, mitä kuolema tarkoittaa, minulla ei ole aavistustakaan. Siispä, filosofisen kysymyksen esittäminen elämästäkuolemasta on yhtä miellyttävää kuin aivojen raapiminen korvateitse henkarilla (väitteeni taustalla ei  ole empiiristä tutkimusainestoa)

.

Siksipä aionkin seuraavaksi esittää ainoastaan täysin subjektiivisia, viimeisen viikon todentamia havaintoja elämästä(ni):

- usein aika ei usein päivän mittaisena kulu, vaikka kaksi kuukautta katoaa

-vitutus voi olla joko reaktiivista tai lähtökohtaisesti ja tasapuolisesti kaikkeen kohdistuvaa 

-...jälkimmäinen on kyseessä esimerkiksi silloin, kun Lumikin ääni on liian kimeä, ja hännällään lautasia kuivaavat oravat ajatuksena sympaattiseen sijaan ainoastaan ärsyttävän epähygieeninen.

-asioiden luonteessa on kyse esittämisen tavasta (esimerkiksi teatterikappaleena Kaaos voi olla viihdearvoltaan hyvin korkea, vaikka omassa elämässä kaaos näyttäytyisi samaan aikaan hyvin epämiellyttävänä).

-vaikka haluaisin kieltää sisäisen materialistini, se todentaa hyvin vahvasti olemassaolonsa kyynelissä, jotka pyrkivät silmänurkkiin vain, koska postissa saapunut mekko on niin kaunis

-...tästä seuraten: tyydyn siis jatkamaan hänen luonteensa koulimista ainoastaan esteettis-intellektuelliksi (vaatteet/kodin kaunistamiseen pyrkivät hankinnat sekä kirjat).

-jotkut ihmiset käyvät kokoaikatyössä

-...mutta tällä hetkellä minä taas olen täysipäiväinen (joskaan en välttämättä täysipäinen) ajattelija

-tähän pohjautuen olen tehnyt kolme lisähavaintoa:

1. Liike on mahdollista muuallakin kuin toiminnan tasolla

2. Elämäni olisi merkittävästi helpompaa mikäli en ajattelisi niin paljon

3...mutta se olisi myös merkittävästi yksiuloitteisempaa, enkä kiehtoisi itseäni läheskään näin paljon

-vaikka minä pelkäisin, että puolituttu ahdistuu joulukortista liiallisena läheisyyden osoituksena, eikä täten haluakaan enää leikkii mun kaa, hän saattaa myös silmin nähden ilahtua

-...pelkään monia muitakin samalla tavalla epärealistisia asioita, ja itsensä haastaminen toimimiseen tästä pelosta huolimatta on syvästi palkitsevaa

-on hetkiä, jolloin elämää koskevat tavoitteet kutistuvat tietoisuuden ulkopuolelle ja sen täyttää hengittäminen täysin ylivoimaisena tehtävänä

-... mutta elämä on, halusi tai ei 

Ja tänään se on ollut sitä, kun vetää tuon aiemmin mainitun mekon päälle, lähtee kahville (mutta juo sanan varsinaiseta merkityksestä huolimatta kaakaon) poistuu tuntien jälkeen laukussaan uusi kirja, mielessään uusia & uudella tavalla nähtyjä vanhoja ajatuksia ja sydämessään (sijoitan sen sinne, vaikka sen sijaintia on vaikea paikallistaa, koska se lämmittää koko kehoa) tunne siitä, että on rakastettu.

Elämä on.