2. Enkös mä kirjoittanut aivan vasta? (En. Siitä on kaksi viikkoa)
3. Miksi päivät joskus loppuvat ennen kuin ehdin tehdä yhtään mitään?
4. Miksi niin voi käydä silloinkin, kun nousen seitsemältä?
5. Johtuuko se lomasta, vai siitä, että olen yleisesti saamaton? (Epäilemättä jälkimmäisestä eiku siis... kysypä joku toinen)
6. Miksi jokainen sovittu aikataulu johtaa hillittömään kiireeseen (joka kovasta yrityksestä huolimatta usein huipentuu myöhästymiseen.) ?
9. Miten on mahdollista, että tulen ostaneeksi vaatteita, kun ainut aikomukseni on käydä
poistamassa havaitsemani varashälytin?
10. Ja onko joku muuten joskus päässyt alennusmyynneistä ostamatta samalla jotain normaalihintaista? Sehän on täysi mahdottomuus, koska uutudet ja aletuotteet on yleensä vierekkäin. (Huomaatteko, vika on siis myyjän, ei mun)
3. Miksi päivät joskus loppuvat ennen kuin ehdin tehdä yhtään mitään?
4. Miksi niin voi käydä silloinkin, kun nousen seitsemältä?
5. Johtuuko se lomasta, vai siitä, että olen yleisesti saamaton? (
7. Miksi kirjaston kirjat on mahdoton palauttaa ajoissa vähemmän kuin kaksi viikkoa myöhässä?
8. Miksi mulla on taas tuhat ja yksi projektia alottamista vaille valmiina?
9. Miten on mahdollista, että tulen ostaneeksi vaatteita, kun ainut aikomukseni on käydä
poistamassa havaitsemani varashälytin?
10. Ja onko joku muuten joskus päässyt alennusmyynneistä ostamatta samalla jotain normaalihintaista? Sehän on täysi mahdottomuus, koska uutudet ja aletuotteet on yleensä vierekkäin. (Huomaatteko, vika on siis myyjän, ei mun)
11. Kuinka aikuinen ihminen voi olla niin typerä, ettei osaa käyttäytyä humalassa (Mietin tätä viimeksi silloin, kun Coffee Housen kassa säilytti tyyneytensä ihailtavasti kun vastaus (kuitenkin noudattettuun) poistumispyyntöön oli "Mä muistan sun naamas ihan varmasti"
12. Mitä voi tehdä, jos ei ole koskan pitänyt bloginsa nimestä, muttei satu keksimään parempaakaan? (Lohduttautua sillä, että teitä ei ehkä kiinnosta mun höpinät, vaikka nimi olisi iskevämpikin.)
13. Kai siinä, että täyttää seuraavaksi 20, on aihetta ikäkriisiin? (Sehän tapahtuu jo lokakuussa, on siis hyvä aloittaa ajoissa) Onneksi simpanssitkin kuulemma kärsii ikäkriisistä. Hyvät ja huonot uutiset on varmasti juuri sellainen aina korostettu luotettava lähde?
14. Miksi ajatukset on toisinaan niin vaikea pitää järjestyksessä?
15. Edelliseen viitaten: ajattelenko jotenkin väärin, jos olen elävä esimerkki siitä, että "Ajattelu johtaa melankoliaan ja oman mitättömyyden tajuamiseen" ?
16. Entä olenko ainut, jolle Sofian maailma aiheutti järkyttävän eksitentiaalisen kriisin? Tai tarkalleen ottaen se ehkä ainoastaan syvensi olemassaolevaa. Ja pliis, sanokaa nyt joku, etten ole ainoa, jonka päällimääinen tunne tuon sulkemisen jälkeen oli "MITÄ?!"
17. Mikä musta tulee isona?
Toteamuksia:
- Luen, olen siis olemassa. Se on ikuinen pakopaikka. Vaikka maailma saattaa toisinaan näyttäytyä tyhjyytenä vailla värejä, jossain on aina olemassa sanat, jotka muistuttaa miten nauretaan, tunnetaan räjähtävän kokonaisvaltaisesti. Se riittää mulle olemassaolon syyksi.
- Vaikka tietää, että se on väistämätön tosiasia, on yllättävän vaikea hyväksyä, että koko elämän jaloissa pyörinyt karvakaveri saattaa olla tekemässä lähtöä silkkaa vanhuuttaan. Siitäkin huolimatta, että lähimenneisyyteen on osunut paljon suuurempi menetys.
- “Ihmisten väliset suhteet ovat kuin tiheitä metsikköjä. Tai ehkä ihmiset itse, hekin ovat metsiä, polkuja polkujen jälkeen avautuu heissä, polkuja jotka säilyvät tuntemattomina toisille, avautuvat vain sattumalta joillekin, jotka osuvat kohdalle”
.png)
12. Mitä voi tehdä, jos ei ole koskan pitänyt bloginsa nimestä, muttei satu keksimään parempaakaan? (Lohduttautua sillä, että teitä ei ehkä kiinnosta mun höpinät, vaikka nimi olisi iskevämpikin.)
13. Kai siinä, että täyttää seuraavaksi 20, on aihetta ikäkriisiin? (Sehän tapahtuu jo lokakuussa, on siis hyvä aloittaa ajoissa) Onneksi simpanssitkin kuulemma kärsii ikäkriisistä. Hyvät ja huonot uutiset on varmasti juuri sellainen aina korostettu luotettava lähde?
14. Miksi ajatukset on toisinaan niin vaikea pitää järjestyksessä?
15. Edelliseen viitaten: ajattelenko jotenkin väärin, jos olen elävä esimerkki siitä, että "Ajattelu johtaa melankoliaan ja oman mitättömyyden tajuamiseen" ?
16. Entä olenko ainut, jolle Sofian maailma aiheutti järkyttävän eksitentiaalisen kriisin? Tai tarkalleen ottaen se ehkä ainoastaan syvensi olemassaolevaa. Ja pliis, sanokaa nyt joku, etten ole ainoa, jonka päällimääinen tunne tuon sulkemisen jälkeen oli "MITÄ?!"
17. Mikä musta tulee isona?
Toteamuksia:
- Luen, olen siis olemassa. Se on ikuinen pakopaikka. Vaikka maailma saattaa toisinaan näyttäytyä tyhjyytenä vailla värejä, jossain on aina olemassa sanat, jotka muistuttaa miten nauretaan, tunnetaan räjähtävän kokonaisvaltaisesti. Se riittää mulle olemassaolon syyksi.
- Vaikka tietää, että se on väistämätön tosiasia, on yllättävän vaikea hyväksyä, että koko elämän jaloissa pyörinyt karvakaveri saattaa olla tekemässä lähtöä silkkaa vanhuuttaan. Siitäkin huolimatta, että lähimenneisyyteen on osunut paljon suuurempi menetys.
- “Ihmisten väliset suhteet ovat kuin tiheitä metsikköjä. Tai ehkä ihmiset itse, hekin ovat metsiä, polkuja polkujen jälkeen avautuu heissä, polkuja jotka säilyvät tuntemattomina toisille, avautuvat vain sattumalta joillekin, jotka osuvat kohdalle”
Totta, Riikka Pulkkinen
Mulla on ihanat läheiset. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen siitä, millaisia rakkaita, ihmeellisiä ihmisiä mulla onkaan elämässäni! Siitä, että juuri nuo kauniit polut ovat ristenneet omani kanssa.
I
Ja sinä, rakastettavan hurmaava kummityttöni, sinun polkusi seuraaminen on poikkeuksellinen etuoikeus.
(Ihan pakko huomauttaa, että ylläoleva on elämäni ensimmäinen kuvamuokkaus. Olen todella ylpeä!! En siis siitä, että jälki olisi hyvää, tai että olisin selvinnyt nopeasti ja ilman lukuisia kirosanoja, vaan siitä, että seinällä ei ole enää jättimäistä nenää. Samalla voisin pitää hiljaisen hetken kunnioituksesta kaikkia niitä kohtaan, jotka oikeasti osaa muokata kuvia. Se ylittää mun käsityskyvyn)
Vielä viimeinen kysymys:
18. Onko mitään järkeä kirjoittaa, jos lopputulos on näin päätähuimaavan kiehtova?
Mulla on muuten aina vähän hankaluuksia keksiä, millaiset jäähyväissanat iskisin näiden postausten loppuun. Niistä on tehty (ehkä tahattomasti) taidemuoto blogissa nimeltä Sama suomeksi. Voi sitä varomatonta opettajaa, joka tämän blogin mainitsi sivulauseessa, Jostain syystä jäi ruotsin murteiden kuunteleminen siltä erää... Erään neiti Hoon kanssa saatetiin sabotoida vähän muidenkin kuuntelukokemusta. Mutta tarjottiinpahan ainakin materiaalia mitä kiintoisimmista nauruista. Voi kultaiset (tai ehkä pikemminkin kultautuneet) lukiomuistot!
"No hei taas, pikku mustapippurimansikat"!
-Jenniina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti