Mitäs sitä muuta sadepäivänä tekisi kuin...
Kyllä, se on ruotsin kielioppi! Olen ehkä kerran, kaksi tai jopa kolme avautunut (todisteet Facebookissa) siitä, kuinka paljon mua ärsyttää, että vaikka olen kirjoittanut pitkän ruotsin, en vieläkään osaa sitä. Tai no, kyse on ehkä osaamisen määritelmästä. Jos pelkkä (sekä puheen että kirjoituksen) ymmärtäminen riittää, sitten olen aika taitava ;D Yo:n luetunymmärtämisen monivalinnoistakin sain 23/25. Missä siis vika? No siinä kieliopissa, kieliopin monivalinnoista napsahti ihailtava 13/25 tulos, ja siitä aineesta en katso tarpeelliseksi edes keskustella...
Ja saanen mainita, että eräässä ystäväkirjassa on aiheeseen liittyen sangen imarteleva paljastus minusta. "Rakastaa yli kaiken: Joskus hamassa tulevaisuudessa ruotsin kirjojen teurastamista ja polttamista roviolla" Merkintä siis vuodelta 2012. (Okei piti se sisällään myös vähän imartelevampiakin juttuja niinku kulttuuri ja kirjat.) Mutta myönnän, että henkilön X kanssa (en koskaan vasikoi rikoskumppaneitani) suunniteltiin tuota (ainakin melkein) tosissamme jonkinlaisena luokionpäättämisriittinä.
Mä en ehkä ole siis ollut aina se motivoitunein ruotsin opiskelija. Tai olenhan mä halunnut saada siitä hyviä numeroita. Mutta lukio oli siitä jännä paikka verrattuna yläasteeseen, että siellä hyvien numeroiden eteen olisi vissiin pitänyt toisinaan tehdäkin jotain, esimerkiksi läksyt. No, mun hyvä ymmärrys paikkasi kieliopin aukot sen verran hyvin, että kirjoitin lopulta M:n. Mutta jossain mun takaraivossa on silti kytenyt ajatus, että joskus vielä muutan kohtalaisen teoreettisen pohjani käytännön osaamiseksi. Joka siis toivottavasti ilmenisi esimerkiksi siten, että en anna Vaasan torilla ruotsinkieliseen kysymykseen aukotonta vastausta suomeksi, koska nyt vain satun häkeltymään, Onneksi kukaan (ruotsin opettajistani) ei ollut näkemässä.
En tiedä, ehkä tällä ruotsin kielioppiin tarttumisella (joka on pitkään keikkunut aloittamista vaille valmiiden projektien listalla) on jokin yhteys eilen lukemaani, hulvattomaan Vadelmavenepakolaiseen... Jokatapauksessa, tänään aloitin siis kivisen tieni kohti ruotsini kieliopillisen kivijalan paikkaamista. Toivottavasti se käytännön puhetaitokin seuraa sitten joskus perässä. Vaikka sen edelle priorisoin kyllä sellaisen englannin aksentin, joka ei mahdollista sekaannuksia mun ja Kimi Räikkösen välillä.
Englannista puheen ollen... mulla on eräs neuroosi: en kykene lukemaan kaunokirjallisuutta englanniksi. Siis varsinasestihan mun kielitaito olisi riitännyt siihen ehkä yläasteelta lähtien. Mutta ongelma piilee siinä, että lukeminen on mulle flow-tila (tästä en ookkaan tainnut ikinä puhua..,) Mutta no, mähän en oikeastaan kuuntele erityisemmin musiikkia. Ja tiedän, että enemmistö ihmisistä ei voisi elää ilman sitä. Luulen, että lukemisessa on mulle kyse samasta ilmiöstä. Sanat on mun musiikki, Ei ole mitään parempaa kuin hyvin kirjoitettu kirja! Kauniit, taidokkaasti punotut sanat on melodia, joka koskettaa niin kokonaisvaltaisesti, että se tuntuu sekoittavan koko olemuksen. Jos luen englanniksi, törmään sanoihin joita en tiedä, tai olen vähintääkin epävarma niiden sanatarkasta merkityksestä. Silloin en saavuta niiden vivahdetta, ja melodia (suonette anteeksi paatokselliset kielikuvani) kärsii. Ja voin sanoa, että tunnelman rippeetkin haihtuu taivaan tuuliin siinä vaiheessa kun tarttuu sanakirjaan. Olisi se sitten perinteinen tiiliskivimalli tai sanakirja.org. Mutta nyt olen viimein ratkaissut tämän neuroosin ongelman! Ei, vastaus ei ole intensiiviterapia vaan...
... VIHKO JA KYNÄ, Näin mun ei tarvitse varsinaisesti katkaista flowtani, kun voin tarkistaa käännökset myöhemmin. Mutta mun ei myöskään tarvitse sortua sellaiseen luonnottomuuteen, kuin tuntemattoman sanan huomiotta jättämiseen. Lisäksi näin kaikki sanat jää johonkin talteen. Koska muistiinhan ne ei yhdestä tarkistuskerrasta kuitenkaan tallennu. Win-win-situation! Olen neuroottinen nero!
Ja olen myös siinä mielessä onnekas, että kotonamme toimiii ravintola! ;)
Päivän annos: lohta (uudessa savustuspöntössä valmistettuna) kera uusien perunoiden, piparminttukastikkeen, sekä parsakaalin ja porkkanan
P.S, Vedin pitkästä aikaa kirpparilta löytämäni herätyskellon (kyllä, luitte oikein. Se on myös valmistettu Tsekkoslovakiassa). Luulen, että palaan päätökseeni jättää se vetämättä. Koska ajatukseni on tällä hetkellä sovitettu rytmiin tik-tak-tik-tak-tik-tak-tik-tak-tik-tak.....
P.S. 2 Eikö niin, että kaltaiseni vakavastiotettavan bloggaajan tulee ehdottomasti ottaa kuvansa iphonella?
Kielipoliisi peitetehtävissä kiittää ja kuittaa!
Palaillaan!
-Jenniina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti